Painajaiseen herääminen on yksi inhottavimmista asioista joita tiedän.. Herätessään tietää nähneensä pelkkää unta, mutta silti uni jää kaihertamaan mieltä. Viimeöinen uneni oli turhankin todentuntuinen. Hetki hetkeltä unen yksityiskohdat hämärtyvät, mutta edelleenkin saan kylmiä väreitä ajatellessani tuota yöllistä painajaista.

Herätessäni aamulla katsahdin ikkunasta ulos, tavalliseen tapaani. Silmiäni hieroskellen totesin itsekseni, että ei kai taas lumisadetta. Onneksi ei kuitenkaan. Tuuli se vain pöllyytteli enimpiä lumia puitten oksilta. Aamupalan syötyäni kävin käsiksi tämän talven addiktiooni - Muumien katsomiseen netistä. Muumipeikon ja kumppaneiden seikkailut piristävät aina mieltä ja herättävät henkiin muistoja lapsuudesta. Kuvitella, että joskus olen menettänyt yöuneni miettien, että onnistuuko Niisku rakentamaan toimivan ilma-aluksen. Nyt yöuniani ei vie mikään, olen kai tullut vanhaksi..

Eilen saapui kauan aikaa odottamani kirje.. Vastaus jokin aika sitten netissä täyttämääni protuleirille ilmoittautumiseen. Ja kyllä, pääsin juuri sinne leirille jonne halusinkin! Oi sitä ilon päivää. Viikko ennestään tuntemattomien ihmisten seurassa, täysin vieraassa paikassa. Saa nähdä miten käy, mutta uskon, että viikosta tulee ikimuistoinen.